VAROITUS! Tämän blogitekstin lukeminen saattaa aiheuttaa vertaisryhmässä päänsärkyä

Isoäitini sanoi aikanaan, ettei sellaista  ole, joka ei voissa paistamalla parane. Eronneesta ei taida tulla sinkkua edes voissa paistamalla.

Joka kerta kun papereihin pitää merkitä siviilisääty, tekisi mieli tehdä tahallinen lipsahdus ja rastittaa kohta naimaton. Vihaan käsitettä eronnut. Se on kuin kipeä peukalo, epämiellyttävän arka muistutus siitä, miten elämässään on onnistunut tyrimään tärkeän asian. Ei auta, vaikka erosta on kulunut kohta vuosikymmen, muistuttaminen ei lopu koskaan. Suomen lain ja Tilastokeskuksen mukaan olen hamaan hautaan asti eronnut. Määritelmän mukaan eronnut on henkilö, joka on joskus elämänsä aika ollut eroon päättyneessä avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa. Hei, siellä byrokratian pallilla! Eikö jo kymmenen vuotta tätä riittäisi, enkö jo voisi ihan totta olla silmissänne jo naimaton. Elinkautisestakin kärsitään tavallisesti vain 12 vuotta, ei avioerossa nyt niin pahasta asiasta ole kyse.

En enää koe itseäni eronneeksi, ne asiat olen jättänyt taakseni jo aikaa sitten. Haluan rastittaa naimaton. Tai jos se ei käy, lisätkää edes papereihin pari rastitettavaa alakohtaa vaihtoehtoon eronnut. Miten olisivat seuraavat tarkentavat kysymykset: ”Miten kauan erostanne on kulunut?” ja ”Miten olette toipunut erosta?” Vastausvaihtoehdot voisivat olla a. 1-3 vuotta, b., 4-10 vuotta, c. ikuisuus. Ja a. vielä itkettää, b. joskus muistuu mieleen c. tuskin muistan aikaa. Tulisinpa ainakin rekisteröityä totuudenmukaisella tavalla.

Jos en jaksa perustaa lobbariryhmää asiaa ajamaan, avata rajua kansalaiskeskustelua ja suurieleisesti lanseerata epäkohtaa syrjäytymistä aiheuttavaksi riskitekijäksi, minun on turvauduttava perinteisiin keinoihin saadakseni siviilisäätyrastini toiseen ruutuun. On siis vain vaihdettava sukupuolista suuntautumista tai löydettävä sitoutumiskammolle immuuni mies. Rekisteröity parisuhde tai uusi avioliitto. Kumpi lie helpompi tehtävä!

Entäs sitten sinkkuvaihtoehto pirteissä naistenlehtien kyselyissä tai vaikka nettideittien profiileissa? Wikipedian mukaan sinkkku on korvannut käsitteet vanhapiika ja -poika. Helkkari, eikö siis saa armoa arki- tai puhekielisissäkään  yhteyksissä. Milloin eronnut voi ilman tunnon vaivoja rastittaa vaikkapa nettipalstan profiiliin vaihtoehdon sinkku? Onko sinkku, vaikka sillä silmällä katselee miehiä ja joskus vaikka ulkoileekin sellaisen kanssa? Voiko rehellinen ihminen valita sinkkuvaihtoehdon, jos tuntee itsensä sinkuksi, mutta ei asu yksin, kun kotona on edelleen vajaavaltaisia kun on tullut kerran menneeksi naimisiin? Näyttääkö profiilissa kornilta, toiveajattelulta vai valehtelulta se, että rastittaa sinkun ja alla tiedoissa lukee ”en asu yksin”? Mitä piiloviestejä tällaiseen viestintään liittyy? Rastittaako ruksit samoihin ruutuihin nelikymppinen vuoroviikkovanhempi ja parikymppinen opiskelija, joka pärrää opiskelukaupunkinsa yönkuningattarien kanssa arkipäivät ja menee viikonlopuksi avokin luo kotiin. Parikymppinen opiskelukaverini näet määritteli sinkuksi sellaisen, joka kyllä ulkoilee säännöllisesti saman kanssa tarvittaessa 24 tuntia, mutta asuu virallisesti eri osoitteessa. Toinen hänen tuntemansa suhdemääritelmä oli sinkun rinnalla luuseri. ONKO TÄSSÄ NYT TAAS JOKIN KUMMALLINEN KOODI, JOHON ON HAUDATTUNA JOKIN IKÄKULTTUURINEN KOUKKU? Tämä nyt pitäisi ilmeisesti tajuta, mutta kun tämä on niin tätä. Miksi asiat olivat kaksikymmentä vuotta niin paljon yksinkertaisempia? Ei minulle aikanaan tällaisia opetettu.

Nyt on kyllä turvauduttava Buranaan! *



* Lopetus ei ollut maksettu mainos, vaikka pieni mainostulo kieltämättä helpottaisi opiskelevan tilannetta. Lääkeyhtiö voi toki ottaa sähköpostitse yhteyttä, pankkitilinumero tulee vastauksessa.