PIENI DEITTISANAKIRJA

Pidimme perjantaina naisporukkamme kanssa pikkujouluiset illanistujaiset ja laitoimme taas maailman mallilleen. Kun meillä kaikilla joko on tai on ollut nettideittikokemuksia, vertailimme luonnollisesti niitä keskenämme. Mikään miesten mollauskisa tästä ei tullut, arvostammehan jokainen miehiä ja kaksi on onnellisesti tavannut puolisonsa netin välityksellä, mutta väistämättä keskustelu kääntyi myös itse kullekin eteen tulleisiin erikoisuuksiin.

Kirjoitin jo aikaisemmin siitä, miten vaikeaa oman sivun laadinta oli. Kun sanoja on rajoitetusti käytössä, niiden merkitys korostuu ja jokaisella miestä on subjektiivinen mielikuva käsitteiden sisällöstä. Seuraavassa otteita siitä, mitä hauskimmillaan ja äärimmillään eri ominaisuudet ovat deittiehdokkaiden viesteissä tarkoittaneet. Kieli on merkillinen ilmiö.


ASUMUSEROSSA :

VERSIO 1.Kuukauden viestittelyn jälkeen selviää, että miehen kertoma vireillä oleva avioero tarkoittaa sitä, että tuli vähän riitaa vaimon kanssa ja mies oli luullut, että vaimo hakee eroa. Vaimo on nyt lauhtunut ja sopu palannut parisuhteeseen.

VERSIO 2.”Olen neljä vuotta asunut talon alakerrassa ja vaimo yläkerrassa, mutta emme ole saaneet laitettua avioeroa vireille. Eikös tätä voi luonnehtia asumuseroksi?”

SIVISTYNYT:

Kirjallisuutta harrastava ystävätär tiedusteli samaa harrastustaan mainostavalta mieheltä, mitä hän lukee parhaillaan. Mies kertoi lukevansa vain Aku Ankan taskukirjoja tai lehtiä.

TUPAKOIMATON:

Yli 50-vuotias mies tunnusti tupakoineensa yli 30 vuotta vaikka oli laittanut rastin ruutuun tupakoimaton. Otti asian itse puheeksi ja selitti, että jos aikuiset lapset sattuvat sivun näkemään, eivät järkyty. Ex-vaimo oli määrännyt miehen tupakoimaan aina nurkan takana ja syömään Sisuja, etteivät lapset saa tietää isän tupakoinnista.

TALOUS KUNNOSSA:

”Olis kiva tavata, mutta nyt on auto huollossa seuraavat kolme viikkoa ja en viitsi bussissa kulkea, tulisitko hakemaan minua täältä. Eihän 150 kilometriä ole matka eikä mikään.”

TAVALLISTA NAISTA ETSIVÄ:

Poikkeuksetta piiloviestinä on, että nopeasti tapaaminen mahdollisimman vähällä viestittelyllä ja lovi sängyn päätyyn.

NUOREKAS:

Tarkoittaa toisin sanoin, että parasta ennen päiväys mennyt umpeen ja mies teinimäisellä käytöksellä peittelee tapahtunutta. Pahaa naisten aliarviointia.

KUVA SÄHKÖPOSTISSA:

Tämä tarina on tosi. Nokian edustustehtävillään kehuskellut insinööri lähetti ystävättärelleni itsestään navanaluskuvan ja pyysi samanlaista häneltä. Suorasanainen nainen kysyi, mitä esimiehesi sanoisi, jos käännän edustuskuvasi hänen sähköpostiinsa.

MAAILMAA NÄHNYT:

Mies oli kertonut pitkään Yhdysvalloissa asuneelle ystävättärelleni, olleensa työssä ulkomailla ja matkustavansa todella mielellään. Todellisuudessa kävi ilmi, että mies oli ollut kuukauden nuorena miehenä työssä tukholmalaisessa sairaalassa  ja hän oli käynyt kerran Tanskassa. Haluaisi kyllä matkustaa, mutta passin hankkiminen on sekä työlästä että kallista.

SUVAITSEVAINEN:

Ystävättärellä on saksalainen isä ja ulkomaalaiselta kalskahtava nimi. Viestittelevä mies tenttasi, onko hän varmasti suomalainen, ovatko ystävättäreni lapset jonkinlaisia salmonellan korvikkeena tulleita lomatuliaisia tai onko naisella viidakkopoika eli miesystävä jossain toisessa maassa. Näitä asioita suvaitsevaiseksi itseään tituleerannut mies ei voi kuulemma sietää.

URHEILULLISTA NAISTA ETSIVÄ:

Ystävättäreni oli edennyt deittikumppaniehdokkaan kanssa ensitreffeille ja urheilullisena naisena ehdotti yhteistä juoksulenkkiä. Mies oli kertonut etsivänsä urheilullista elämäntapaa viettävää naista ja ystävättäreni oli tulkinnut miehen samanlaiseksi. Mies oli nauranut ehdotukselle katketakseen puhelimessa ja kertonut, ettei liiku lainkaan. Hän halusi naisen urheilullisuudella varmistaa, että tuleva seksikumppani jaksaa vuoteessa olla aloitteellinen ja esittää käärmenaista.

KIVA:

Kokemuksemme mukaan ikävä kyllä synonyymi värittömälle, mauttomalle ja hajuttomalle miehelle, joka on mallia perässä vedettävä.

VÄKINÄISEN VIRIILIYDEN JOUKKOFANTASIA

Pidän kovasti historioitsija, esseisti, kolumnisti, (määritteitä voi jatkaa vielä pitkän listan lisää) Jukka Relanderin teksteistä. Erityisesti yksi niistä on elävästi palautunut mieleeni, kun olen jatkanut hieman hämmentyneenä seikkailuani nettitreffien ulottuvuudessa, jossa tuntuvat pätevän aivan omat luonnonlait. Relander on pohdiskelut mm, miten käsityksemme aikuisuudesta on muuttunut viimeisten parin vuosikymmenen aikana. Aikaisemmin aikuisuuteen liitettiin positiiviset määreet kypsyys, viisaus, sitoutuneisuus, pätevyys ja vastuullisuus. Oli hienoa aikuistua, aikuisuuteen astumista odotettiin. Nyt näillä aikuisuuteen liitetyillä määreillä on negatiivinen kaiku. Aikuisten on pysyttävä ikiteineinä. Jos et ole keskenkasvuinen, keskeneräinen, puutteellinen ja aloita elämääsi jatkuvasti alusta, olet auttamatta kalkkis ja ajastasi jälkeen jäänyt. Relanderin mukaan nyky-yhteiskuntaa vaivaa väkinäisen viriiliyden joukkofantasia. Tämä on Relanderin mielestä totta työelämässä ja väitän, että sama mentaliteetti näkyy myös ihmissuhteissa.

Erityisesti miesten nettisivustojen profiileja katsellessa törmää auttamatta tähän väkinäisen viriiliyden harhaan. Miehet etsivät erittäin usein seuraa itseään puolta nuoremmista naisista aivan pokerina. Naisten sivuille en ole juurikaan eksynyt, mutta korjatkaa, jos olen väärässä väittäessäni tämän olevan pääasiassa miesten tapa toimia. En ole tavannut yhtään naisen kirjoittamaa profiilia, jossa viisikymppinen etsii 18- max 30-vuotiasta. Itselleni olisi taatusti kiusallista seurustella itseäni puolta nuoremman miehen kanssa: eihän se edes tiedä mikä on Abba, Paul Newman tai DDR. Ei jaksaisi kaikkea selittää ja opettaa. Itse arvostan ihan oikeasti tietävää, elämää kokenutta miestä. Vau! Ikä tuo mukanaan varmuutta, charmia ja keskustelutaitoa, jota parikymppisestä ei saa irti lusikallakaan. Tiedän mistä puhun, kun opetan myöhäisteinejä työkseni. Ei niistä vielä miehiä sukeudu muutaman lisävuoden koulimisella. Uskon, että keski-ikäinen mieskin ansaitsisi parempaa kuin parikymppisen typyn.

Toinen ilmiö, johon olen nettitreffeillä myös törmännyt on, että kun miehen kanssa tutustuu lähemmin, he paljastavat lähes poikkeuksetta kaunistelleensa ikää alaspäin. Yksi minulle kirjoittanut mies aloitti viestinsä: olen oikeasti 53, en 47 ja 185 cm:n sijaan 178 cm. Miehellä oli kynä hallussa ja viesti oli kiva, joten kysyin häneltä suoraan, miksi hän oli sivulleen sitten muuta kirjoittanut. Vastaus oli, että yli viisikymppiset miehet ovat treffisivustojen ongelmajätettä ja naiset eivät noteeraa alle 180 cm:n mittaisia. Kysyin, perustuuko käsitys tietoon vai oletukseen. Hän suutahti selvästi ja vastasi, ettei tästä nyt tarvitse mitään näyttöä olla. Tietysti asia on niin. Niinpä. Olisi ihana asia, jos miehet luottaisivat omaan viehätysvoimaansa ja naisten fiksuuteen. Naiset etsivät aidosti ja oikeasti kypsiä miehiä. Miksi ihmeessä vedättää tiedoissa – jos toisen tapaa, tuleehan totuus kuitenkin esiin ja moni nainen panee suhteelle pisteen siinä vaiheessa. Syynä miehen epärehellisyys.

KEHÄ III:N POHJOISPUOLELLA VAIN OHUTTA YLÄPILVEÄ?

Jätin treffi-ilmoituksen deittipalveluun kaksi viikkoa sitten ja on aika summata hieman ensikokemuksia.


Vertailin ilmoitusta jättäessä vaihtoehtoja ja valitsin maksullisen sivuston, jota minulle suositteli parikin ystävää. Saman palvelun kautta kaksi tuttavapiirin pariskuntaa on myös tavannut toisensa. Oma päätökseni perustui kuitenkin ennen kaikkea siihen, että ajattelin maksullisuuden pitävän paremmin loitolla mahdolliset pahimman luokan häiriköt.

Omassa ilmoituksessani toivoin miehen asuvan enimmillään  300 kilometrin etäisyydellä kotipaikkakunnastani, maksimi-iän olevan 55 ja minimipituuden 175 cm. Ammattitoiveita en listannut, mutta toivoin miehellä olevan vähintään keskiasteen koulutuksen, että maailmamme kohtaisivat edes jotenkin. Kerroin selkeästi, etten terveyssyistä voi kelpuuttaa tupakoivaa tarjokasta. Kahden viikon aikana sivullani on käyty yli 800 kertaa ja olen saanut yhteydenottoja sekä huomionosoituksina että viesteinä kuutisenkymmentä.

Kovin lupaavalta ei näytä. Olen saanut pari spämmäriviestiä eli keksityn henkilöllisyyden omaavan, sähköpostiosoitettani kärkkyvän haukan yhteydenottoa, jotka menivät suoraan silppuriin. Sitten tulee kategoria muu maailma: viestejä tulee Australiasta, Japanista, Etelä-Amerikasta, Kanadasta, Tanskasta, Norjasta, Irlannista …. Sinänsä ihan kivan oloisia miehiä, mutta suhdemielessä hieman hankalia tapauksia matkan takia. Osa oli nähnyt oikeasti vaivaa ja käännättänyt jollakulla sivuni tekstiosan. Ei ole auttanut kuin pahoitella tilannetta ja toivotella onnea etsinnöissä.

Kotimaisissa viesteissä osa tarjokkaista on selkeästi ammattilaisia. Yksi, jopa lähetti minulle viestin, jossa puhutteli minua väärällä nimimerkillä, ja vertailu ystävättärien kesken osoitti, että olemme kaikki saaneet postia tältä yhden naisen mieheltä. Sitten tulevat yli 70-vuotiaat, 150-senttiset (itse olen lähes 175 cm pitkä), krooniset tupakoijat, joille isot kirjaimet ja pisteet tekstissä ovat tuntemattomia uutuuksia, ja jotka  ovat auliisti valmiita kertomaan miehisistä avuistaan. Jösses!

Osa viesteistä on puolestaan ollut suloisen kannustavia ja kivaa luettavaa. Toivotetaan tervetulleeksi ja kerrotaan, miten kiva sivu minulla on, mutta samaan hengenvetoon valitetaan, että asun niin kaukana pääkaupunkiseudusta. Matkaa on parisensataa kilometriä, tunneissa kaksi. Haloo! Olenko ihan oikeasti kaukana? Kun maailman toiselta laidalta joku vaivautuu ehdottamaan yhteydenpidon aloittamista, onko tämä ihan oikeasti matka eikä mikään. Hei, täällä Kehä kolmosen takana on myös elämää ja asuu oikein mukavia, tutustumisen arvoisia ihmisiä. Ihmettelin tätä ilmiötä ja tutkailin vähän tarkemmin miestarjontaa omassa ikäluokassani. Sivuston miehistä arviota 75 % on pääkaupunkiseudulta tai Uudeltamaalta. He kaikki etsivät mahdollista kumppania aivan lähiseudulta, osa jopa rajaa etsintäalueen tiettyihin kortteleihin Helsingin kantakaupungissa.

Päivittelin asiaa ystävättärilleni ja he sanoivat törmänneensä samaan ilmiöön. Useampi simpsakka, hyvin koulutettu, fiksu ja filmaattinen nainen oli ottanut ohjat käsiinsä ja esittäytynyt etelän miehille. Vastauksena yleensä oli, että kiitos ei, asut liian kaukana. Heidän kertomansa mukaan monet näistä miehistä ovat pyörineet sivustolla jo vuosia ilmeisesti löytämättä mitään ja vaivautumatta laajentamaan maantieteellisesti etsintäaluettaan. Kas vain, että asuinpaikka keskellä Suomea, hyvin yhteyksien päässä kaikkialta voi olla handicappi.

Tokihan viestien joukossa on myös helmiä. Viestittelen mukavan mikkeliläisen ja oululaisen miehen kanssa. Pieni säpinä auttaa kummasti kestämään kaamosta.

100 UNOHTUMATONTA KOHDETTA - joita ei kannata tuhlata yksin matkustamiseen

Olen ansiokkaasti pitänyt pystyssä Finnairia, lukuisia muita lentoyhtiöitä ja hotelliketjuja. Ekologinen jalanjälkeni hävettää, vaikka yritän pienentää sitä monella muulla tapaa kuin matkustamalla. Raha ei tee meille pesää, koska sekä minä että junnuni olemme synnynnäisiä reissuajia.


Jos paria seurustelun tunnustelua ei oteta lukuun, olen ollut pian kaksi vuotta sinkkujen kirjoissa. En katso seurusteluksi suhteenpoikasta, jos en ehtinyt matkustaa tarjokkaan kanssa. Minulle yhteinen matka on paljon puhuva testi siitä, voiko suhteesta tulla pidemmän päälle mitään. Se, miten toinen käyttäytyy vieraassa ympäristössä, kertoo todella paljon. Nariseeko tarjokas pikkuasioita, millainen hän on väsyneenä, maistuuko vieras ruoka, mikä häntä kiinnostaa, miten hän suhtautuu vieraaseen kulttuuriin ja vieraisiin ihmisiin, miten hän käyttäytyy esimerkiksi kassajonossa tai lähtöselvityksessä, miten hän suhtautuu aikatauluihin… Voi, kaikki pienetkin asiat kertovat yllättävän paljon.

Nyt yksinoloaikana matkustamiseni on ollut erilaista kuin seurustellessa. Valitsen kohteet ja matkaohjelman eri tavalla. Yksin tai ”vain ystävän” kanssa matkustamisessa korostuu tehokas suorittaminen ja itse paikkaan paneutuminen. Silloin kierretään museoita ja kerätään nähtävyyspisteitä, liikkeellä ollaan aamusta iltaan ja hotellille tullaan illalla nukkumaan. Hotellilla ei ole niin väliä, syödään kun on nälkä. Tällaisia matkoja varten hyviä kohteita ovat mm. Munchen (sori, en osaa laittaa U-umlauttia ), Lontoo, Ateena, Varsova ja Madrid.

Sitten on paikkoja, joiden kohdalla alitajuntani sanoo selvästi, että niihin ei mennä yksin tai ”vain ystävän” kanssa. Ne on varattu yhdessä tärkeän ihmissuhteen kanssa koettaviksi, romanttisiksi paikoiksi. Näissä kohteissa on aivan oma tunnelmansa, omanlainen valo, tuoksu. Rakkaan kanssa matkustamisessa on aivan oma rytminsä ja tuntunsa. Silloin se on viipyilevää nautintoa, verkaisia kävelyjä, käymistä huolella valituissa paikoissa, istuskelua kahviloissa, hyvää ruokaa, kiireetöntä toisen huomioimista kaikin aistein. Matkustaminen on silloin kuin hidas, nautinnollisen kokonaisvaltainen esileikki ennen yhteisiin lakanoihin kietoutumista. Omalla listallani tällaisia kaksin tärkeimmän aikuisihmissuhteen kanssa koettavia paikkoja ovat Rooma, Pariisi, Wien, Praha, Venetsia, Budapest, Barcelona, Nizza, Sorrento…

Nyt pitää pyörähtää matkasivustojen puolelle katsastamaan lentoja pitkälle joululomalle. Levottomuus iski.

TEIN SEN!

Huh, sain tehdyksi deitti-ilmoituksen nettiin, vaikka se vaatikin yllättävästi henkistä ponnistusta ja kynän pyöritystä syntyäkseen. Olen miettinyt asiaa jo pidempään ja ystävättäret ovat jatkuvasti houkutelleet minua mukaan. Ihan oikeasti minun on pitänyt tässä asiassa vääntää kättä itseni kanssa, ylittää aika monta mieleeni pystyttämää estettä ja epäluuloa. Tässä niistä valikoima. En usko olevani väärässä, jos sanon monen samoja ajatuksia pyörittelevän ennen toimeen ryhtymistä.

1. Nettideittailu on epätoivon merkki

Niinpä, mutta jospa se on tätä päivää! Kun tekee vähänkin tarkempaa analyysia siitä, millaista elämänmeno on nykyisin, ajatus alkaa tuntua järkevältä. Olen työssä alalla, jolla 95 % on naisia. Ei tullut aikanaan tätä pariutumisnäkökulmaa otettua mitenkään huomioon ammatinvalinnassa. Tosin tutkimusten mukaan, ammattini edustajat ovat haluttuja kumppaneita. Lisäksi jokainen, jolla nykyään on töitä, tekee sitä hullun lailla. Työpäivän päälle tulevat vielä muut velvollisuudet, siivous, kokkaaminen, vaatehuolto, sairaanhoito yms. huoltotyö, kolmesti viikossa kuljettaminen harrastuksiin, koulutyön valvominen... Aikaa pitää löytyä myös päivän kohokohtiin: äidin ja pojan yhteisiin hetkiin jutellen, pelaten, leffaa katsoen, kaupungilla käyden, lukien ja muuten asioita jakaen. Aikaa, voimia ja intoa harrastaa kodin ulkopuolella tiettyyn aikaan tietyssä paikassa ei tunnu niin vain riittävän.

Missä itse asiassa nykyään harrastetaan niin, että siellä olisi mahdollista tavata omanikäisiä, vapaita, vastakkaisen sukupuolen edustajia? Käyn taidenäyttelyissä, elokuvissa, kirpputoreilla, kirjastossa, lenkkeilen ja uin. Vaikea on ketään mielenkiintoista tavata ja tehdä itseään tykö tällaisissa paikoissa - joutumatta kylähullun kirjoihin. Pitäisikö harrastaa metallitöitä työväenopistossa? Melontaa ? Jääkiekkoa tai judoa? Ihan vakavasti, jos kapakkaa ei oteta lukuun, osaatko mainita yhtään paikkaa, jossa aikuiset voivat toisiaan tavata tutustumismielessä? Tuttavistakaan ei tässä tilanteessa ole apua. Omassa ystäväpiirissäni lähes kaikki ovat naimattomia naisia ja emme harrasta pyramidia eli kierrätä miehiä keskenämme. Samassa veneessä kaikki  siskot! Tässä tilanteessa nettideittailuunkin alkaa suhtautua jo avarakatseisemmin. Toinen vaihtoehto on, että odottelen kotona, että elämäni mies tulee ja soittaa ovikelloa. Vaikka uskon onnellisiin loppuihin, joku raja siinäkin sentään pitää olla.

2. Nettideittailu on pinnallista

Niinpä, mutta onko se sen pinnallisempaa kuin kapakassa vieraan kanssa tutustuminen ja fraasien heittely melussa, joka tekee keskustelusta huulilta lukemista? Jo vähäisellä kokemuksella voin sanoa, että kirjoittaessa joutuu ainakin miettimään kertomaansa. Jos iskeminen ja lovien keruu sängyn päätyyn on ainoastaan mielessä, sen eteen on nähtävä nettideittailussa vaivaa ja se vie hieman enemmän aikaa kuin korvaan kuiskiminen valomerkin vilkkuessa.

3. Nettideittailu on valheellista

Valheellisuuden allekirjoitan helpommin kuin pinnallisuuden. Oman esittelyn tekeminen oli yllättäen tuskallista, kun piti pusertaa rajatulla merkkimäärällä itsestään olennaisia asioita ”myyvällä” tavalla. Tuleeko sanakäänteissä kertoneeksi siitä, millainen haluaisi olla vai ihan tosiasioita? Ja luulisi, että mainosten maailmaan kasvanut aikuinen osaa suodattaa upeiden ominaisuuksien listoja ja luvattuja kymmentä hyvää ja kaunista.

Viime kädessä subjektiivistahan tämä on, toisen ihmisen kokeminen ja näkeminen on omien korvien välissä. Omasta eletystä elämästäni tiedän, ettei ihastumisessa, rakastumisessa tai tunteiden heräämättä jäämisessä rationaalisuus auta. Olen tavannut miehiä, jotka vain eivät jostain syystä ole tuntuneet omilta, vaikka kaiken olisi luullut olevan kohdallaan. Mikä lopulta toisessa viehättää, on mysteeri. Kun tämän ottaa huomioon, tuleeko deitti-ilmoituksia selatessa ohittaneeksi todellisia helmiä, kun intuitio ei ole oikealla tavalla valveilla ja rivien välejä on vaikea lukea? Tekeekö deittaajan varovaiseksi tai sekoittaako intuition se tosiasia, että deittisivustoilla tuntuu olevan mukana myös varsinaisia don juaneita? Kävin usealla saitilla ennen omani valintaa ja törmäsin samoihin miehiin useassa paikassa. Etsivät ilmeisesti sitä aina vihreämpää ruohoa, joka kasvaa joka kerta naapurin aidan takana, nämä ikuiset paremman vaihtoehdon etsijät. ”Ammattilaiset”  erottaa kuitenkin joukosta helposti, koska viestistä puuttuu aina persoonallinen ote. Roskakori tavaraa.

4. Nettideittailu on vaarallista

Niinpä, mutta niin kaikki on, missä et käytä tervettä järkeä. Jo nyt on tajunnut, että tiettyjä asioita on syytä karttaa, vaikkei spämmäreitä vaarallisempaa tai hankalampaa ole vielä itselleni tullut eteen. Nämä viestit ovat ulkomailta tulleita säälittäviä automaattisella käännöstoiminnalla viriteltyjä tekeleitä, joiden kieli saa välillä nauramaan ihan vedet silmissä. Jokaisessa vannotaan (suomenkielisen) profiilini olleen valloittava ja olen tehnyt vaikutuksen leskeksi jääneeseen taidekauppiaaseen. Vaihtakaa nyt edes tarinaa välillä! Näitä varten on silppuritoiminto.

Uskon, että jos ei ole epätoivoisena ja liian vakavissaan liikkeellä ja ryhdy suin päin mihinkään, pitää omat kriteerinsä selkeinä ja ei identifioi itseään liikaa, ei tämä kovin vaarallista voi olla. Itse karsin suoraan pois mm. ne, jotka kiertelevät siviilisäätyasiansa kanssa. Haistan palanutta. Toisaalta – naiset voisivat pystyttää miehistä jonkinlaisen takavarmistussysteemin, jolla voisi saada karsittua joukosta mahdolliset ammattideittaajat, mahdolliset häiriköt, uhat tai muut auervaarat. Ja toisinkin päin, aivan varmasti sivustoilla liikkuu kaikenlaisia yönkuningattaria ja naispaholaisia metsästämässä miehiä pahat mielessä. Omassa ystävätärpiirissäni neittideittaa tällä hetkellä useampi ja olemme sopineet tällaisesta konsultoinnista, jos kiinnostumme josta kusta vakavammin. Siskot laskevat verkkonsa veteen ja tekevät miehestä omat ristiin tsekkauksensa.

5. Ei sieltä ketään löydä

En tiedä, onko Suomessa asiaa tutkittu, mutta USAsta jotain tietoa aiheesta löytyy. Maan hallituksen You Tubessakin pyörivän teknologiatietoiskun mukaan, tänä vuonna avioituvista pareista joka kahdeksas on tavannut toisensa netissä. Suomen Kuvalehdessä 18.6.2009 oli samasta aiheesta sympaattinen artikkeli otsikolla ”Kun Bonnie tapasi Samin”.

Omassa ystäväpiirissäni on kaksi paria, jotka ovat löytäneet toisensa netin välityksellä. Kuuden vuoden seurustelukumppanini tapasin aikanaan lyhyeksi jääneellä pistäytymiskerralla netissä. Kunnon mies. Nyt on aika katsoa, onko nettideittaaminen muuttunut kahdeksassa vuodessa. Olenko itse muuttunut.

VAIHDETAAN NELIKYMPPINEN KAHTEEN KAKSIKYMPPISEEN

Hyvä työkaverini ilmaantui työhön silmät punottaen ja selvästi allapäin. Ihmettelin, mikä aina iloista, työpaikan hengenluojaa oikein vaivasi. Iäkkäillä vanhemmilla kaikki hyvin? Ovatko pojat kunnossa? Nyt on jotain sattunut.

Ystäväni veti minut sivummalle ja kertoi miehensä ilmoittaneen illalla aivan varoittamatta, että hän muuttaa viikonloppuna pois kotoa. Hän oli kesän golfkentiltä löytänyt kaksikymppisen uuden rakkaan ja suhde oli syventynyt niin, ettei mies enää voinut jakaa vuodetta vaimonsa kanssa eikä kotia perheensä kanssa. Ystäväni ei ollut aavistanut mitään.

Olin aivan mykistyneen tyrmistynyt. Olen tuntenut pariskunnan kohta kaksikymmentä vuotta ja ollut sitä mieltä, että he jos ketkä ovat kuin luodut toisilleen. Ulospäin suhde on näyttänyt siltä, että jokainen on sitä voinut kadehtia. Pari matkustaa ja harrastaa yhdessä, lapset on nyt saateltu oman elämän alkuun. Terveyttä riittää ja talous on kunnossa. He ovat aina vaikuttaneet toisistaan välittäviltä ja toisiaan aidosti arvostavilta puolisoilta, joiden välinen fyysinen vetovoimakin on säilynyt. Ei ole totta!

Menimme iltapäivällä yhdessä kaupunkiin, joimme litrakaupalla kahvia ja juttelimme ystäväni kanssa perusteellisesti. Kysyin, mistä tässä oikein on pohjimmiltaan kyse. Ikäkriisistä, kuului vastaus. Ystäväni on minua vuotta vanhempi, miehensä muutaman vuoden yli viisikymmentä. Mies on kuulemma joitakin vuosia ollut huolissaan ulkonäöstään, vanhenemisesta ja vetovoimansa vähenemisestä, vaikka on oikein kiva ja hauska, pidetty  mies. 40+-vaimo on lohdutellut miestään, tuhlannut rakkauttaan ja huomiotaan häneen, vakuuttanut, miten nuorekas mies on ja samalla tietysti ikääntynyt itsekin. Vaimo sai nyt kuulla kriisin keskellä, että hän on se, joka ei enää kelpaa. Kroppa ei ole entisensä, vähän kremppaa on tullut sinne ja tänne, vaikka vaimo pitää itsestään hyvää huolta, liikkuu ja näyttää ikäiseltään. Sanalla sanoen hän on ihana, sydämensivistynyt, kaikkien ihailema nainen. Hänet pitää nyt vaihtaa kaksikymppiseen, joka voisi olla pariskunnan oma tytär.

Mikä voi olla todellisuudessa parempi vaihtoehto keski-ikäiselle miehelle kuin nelikymppinen nainen? Koen itse olevani aivan eri ihminen kuin parikymppisenä. Persoonallisuuteni on ehtinyt muovautua, olen itsevarmempi, kiinnostuneempi asioista, keskustelutaitoisempi ja maailmaa nähnyt. Miehessä minua eivät enää kiinnosta kreikkalaisen jumalan piirteet vaan äly ja fiksuus. Parikymppisenä olin suorastaan surkea seksipartneri, joka piti koko touhua hikisenä puuhana, jolla pidetään poikaystävä tyytyväisenä. Nykyään olen vapautunut, osaava ja läheisyydestä nauttiva kumppani. Ikäiseni naisen kanssa keski-ikäisellä miehellä ei ole jälkikasvun hankkimisen ja perheen perustamisen paineita ja nainen  on materiaalisessa mielessä taloutensa vakiinnuttanut. Nelikymppinen nainen ei odota kumppaniltaan jatkuvaa valvomista ja bilettämistä, rauhallinen koti-ilta ja kainalo ovat asioita, joita hän osaa arvostaa. Juoksut on tässä iässä yleensä jo juostu, nelikymppinen nainen on sitoutumaan pystyvä ja vaalii hyvää ihmissuhdetta. Miten asiat mahtavat olla kaksikymppisillä, jotka ovat ulkonäköorientoituneita ja vielä tarjontaa tutkailevia. Missä vaiheessa viisikymppisen miehen elämään väistämättä liittyvä viriiliyden lasku saa nuoren naisen vilkuilemaan aidan yli? Huonostihan näissä suhteissa yleensä lopulta käy.

Mikä keski-ikäisiä miehiä oikein vaivaa? Äly hoi! Vähän samanlaisia huomioita olen tehnyt kun olen nyt nettideitannut viikon verran. Tästä aiheesta seuraavassa blogissa.

P.S. Häntä pystyyn, ystäväni! Ja kiitos, että sain luvan kirjoittaa aiheesta.

YKSINÄISTEN SYDÄNTEN PALVELUTALO

Minulla on SITKU-MUTKU-VOIKU –haave. Jos voisin tehdä mitä haluan, perustaisin Yksinäisten Sydänten Palvelutalon. Uskon, että niille olisi kysyntää ihan ketjuksi asti. Olisin itse ollut aikanaan valmis muuttamaan tällaiseen paikkaan, jos sellainen olisi ollut tarjolla, kun kamppailin pahimmillaan kaikkien yksinhuoltajuuteen liittyvien lieveilmiöiden kanssa. Kun väsytti, itsetunto ja naiseus tuntuivat kolhiintuneen, elämän piirit kapenivat ja sosiaaliset suhteet hupenivat, talouden kanssa teki tiukkaa.Olisi ollut lohdullista kokea, että joku siinä lähellä ymmärtää ja tajuaa tilanteen.

Ilman lottomiljoonia ideasta ei tule NYTKU-todellisuutta, mutta idean saa vapaasti omia se, joka toteuttamiseen pystyy. Tarvitaan talo, jossa on useita kivoja kolmioita tai neliöitä. Jokaiseen asuntoon valitaan vuokralaiseksi hakemusten perusteella yksinhuoltaja, joka elää pahimpia ruuhkavuosia ja tarvitsee tukea selvitäkseen niistä pää pystyssä. Tärkeää on, että talossa asuvat ovat samanhenkisiä ja ideaan sitoutuneita, sukupuolella ei ole merkitystä. Yksinäisten Sydänten Palvelutalossa jokainen tuntee omakohtaisesti toisensa arjen, hankaluudet ja palkitsevat hetket. Vertaistuki ja ymmärtäjä löytyy läheltä. Jokainen saa elää omaa elämäänsä, mutta sitoutuu samalla solidaarisuuteen, vastavuoroiseen apuun, toisten tukemiseen, ystävyyteen ja toisista huolehtimiseen. Tietynlaiseen vanhan ajan kyläyhteisöelämään.

Talossa on suuri yhteinen oleskelutila ja keittiö, jossa voidaan laitaa ruokaa suuremmallekin joukolle kun väsymys yllättää ja voimien lisäksi säästetään ruokakustannuksissa. Yhteisissä tiloissa voidaan seurustella ja viettää aikaa yhdessä, ottaa suurempikin lapsikatras vuoroin huolehdittavaksi, että toinen pääsee hieman tuulettumaan tai hoitamaan asioita. Yhteisissä kylpytiloissa vanhemmat voivat lapsineen rentoutua ja nauttia vaikka pienestä hemmottelusta. Palvelu pelaa myös niin, että asunnoilla on käytössä kimppa-autoja, jokaisen ei tarvitse investoida omaan.

Taloon voidaan tilata hieroja, jalkahoitaja, kosmetologi, yhteinen lapsenvahti, remonttimies, siistijä, kunto-ohjaaja tai sairaanhoitaja ja jakaa kustannukset. Jos hyvin onnistaa, lastenhoitaja, huoltomies, siivousapu tai autonkuljettaja voi löytyä omasta joukosta. Ideana on toimia niin, että mahdollisimman pitkälle asukkaat vaihtavat keskenään palveluksia toiseen. Jos toinen ompelee verhot, silitän hänelle korin pyykkiä. Yksinhuoltaja säästä näin voimiaan, aikaa ja rahaa. Mutta. Tietysti tulee mutta: jos joku asukkaista pariutuu, hän sitoutuu jättämään asuntonsa sitä kipeämmin tarvitsevan käyttöön. Samoin, kun lapset lähtevät omilleen, on aika muuttaa.

Ideointia voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään. Jospa sittenkin joku päivä…