YKSINÄISTEN SYDÄNTEN PALVELUTALO

Minulla on SITKU-MUTKU-VOIKU –haave. Jos voisin tehdä mitä haluan, perustaisin Yksinäisten Sydänten Palvelutalon. Uskon, että niille olisi kysyntää ihan ketjuksi asti. Olisin itse ollut aikanaan valmis muuttamaan tällaiseen paikkaan, jos sellainen olisi ollut tarjolla, kun kamppailin pahimmillaan kaikkien yksinhuoltajuuteen liittyvien lieveilmiöiden kanssa. Kun väsytti, itsetunto ja naiseus tuntuivat kolhiintuneen, elämän piirit kapenivat ja sosiaaliset suhteet hupenivat, talouden kanssa teki tiukkaa.Olisi ollut lohdullista kokea, että joku siinä lähellä ymmärtää ja tajuaa tilanteen.

Ilman lottomiljoonia ideasta ei tule NYTKU-todellisuutta, mutta idean saa vapaasti omia se, joka toteuttamiseen pystyy. Tarvitaan talo, jossa on useita kivoja kolmioita tai neliöitä. Jokaiseen asuntoon valitaan vuokralaiseksi hakemusten perusteella yksinhuoltaja, joka elää pahimpia ruuhkavuosia ja tarvitsee tukea selvitäkseen niistä pää pystyssä. Tärkeää on, että talossa asuvat ovat samanhenkisiä ja ideaan sitoutuneita, sukupuolella ei ole merkitystä. Yksinäisten Sydänten Palvelutalossa jokainen tuntee omakohtaisesti toisensa arjen, hankaluudet ja palkitsevat hetket. Vertaistuki ja ymmärtäjä löytyy läheltä. Jokainen saa elää omaa elämäänsä, mutta sitoutuu samalla solidaarisuuteen, vastavuoroiseen apuun, toisten tukemiseen, ystävyyteen ja toisista huolehtimiseen. Tietynlaiseen vanhan ajan kyläyhteisöelämään.

Talossa on suuri yhteinen oleskelutila ja keittiö, jossa voidaan laitaa ruokaa suuremmallekin joukolle kun väsymys yllättää ja voimien lisäksi säästetään ruokakustannuksissa. Yhteisissä tiloissa voidaan seurustella ja viettää aikaa yhdessä, ottaa suurempikin lapsikatras vuoroin huolehdittavaksi, että toinen pääsee hieman tuulettumaan tai hoitamaan asioita. Yhteisissä kylpytiloissa vanhemmat voivat lapsineen rentoutua ja nauttia vaikka pienestä hemmottelusta. Palvelu pelaa myös niin, että asunnoilla on käytössä kimppa-autoja, jokaisen ei tarvitse investoida omaan.

Taloon voidaan tilata hieroja, jalkahoitaja, kosmetologi, yhteinen lapsenvahti, remonttimies, siistijä, kunto-ohjaaja tai sairaanhoitaja ja jakaa kustannukset. Jos hyvin onnistaa, lastenhoitaja, huoltomies, siivousapu tai autonkuljettaja voi löytyä omasta joukosta. Ideana on toimia niin, että mahdollisimman pitkälle asukkaat vaihtavat keskenään palveluksia toiseen. Jos toinen ompelee verhot, silitän hänelle korin pyykkiä. Yksinhuoltaja säästä näin voimiaan, aikaa ja rahaa. Mutta. Tietysti tulee mutta: jos joku asukkaista pariutuu, hän sitoutuu jättämään asuntonsa sitä kipeämmin tarvitsevan käyttöön. Samoin, kun lapset lähtevät omilleen, on aika muuttaa.

Ideointia voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään. Jospa sittenkin joku päivä…