KEHÄ III:N POHJOISPUOLELLA VAIN OHUTTA YLÄPILVEÄ?

Jätin treffi-ilmoituksen deittipalveluun kaksi viikkoa sitten ja on aika summata hieman ensikokemuksia.


Vertailin ilmoitusta jättäessä vaihtoehtoja ja valitsin maksullisen sivuston, jota minulle suositteli parikin ystävää. Saman palvelun kautta kaksi tuttavapiirin pariskuntaa on myös tavannut toisensa. Oma päätökseni perustui kuitenkin ennen kaikkea siihen, että ajattelin maksullisuuden pitävän paremmin loitolla mahdolliset pahimman luokan häiriköt.

Omassa ilmoituksessani toivoin miehen asuvan enimmillään  300 kilometrin etäisyydellä kotipaikkakunnastani, maksimi-iän olevan 55 ja minimipituuden 175 cm. Ammattitoiveita en listannut, mutta toivoin miehellä olevan vähintään keskiasteen koulutuksen, että maailmamme kohtaisivat edes jotenkin. Kerroin selkeästi, etten terveyssyistä voi kelpuuttaa tupakoivaa tarjokasta. Kahden viikon aikana sivullani on käyty yli 800 kertaa ja olen saanut yhteydenottoja sekä huomionosoituksina että viesteinä kuutisenkymmentä.

Kovin lupaavalta ei näytä. Olen saanut pari spämmäriviestiä eli keksityn henkilöllisyyden omaavan, sähköpostiosoitettani kärkkyvän haukan yhteydenottoa, jotka menivät suoraan silppuriin. Sitten tulee kategoria muu maailma: viestejä tulee Australiasta, Japanista, Etelä-Amerikasta, Kanadasta, Tanskasta, Norjasta, Irlannista …. Sinänsä ihan kivan oloisia miehiä, mutta suhdemielessä hieman hankalia tapauksia matkan takia. Osa oli nähnyt oikeasti vaivaa ja käännättänyt jollakulla sivuni tekstiosan. Ei ole auttanut kuin pahoitella tilannetta ja toivotella onnea etsinnöissä.

Kotimaisissa viesteissä osa tarjokkaista on selkeästi ammattilaisia. Yksi, jopa lähetti minulle viestin, jossa puhutteli minua väärällä nimimerkillä, ja vertailu ystävättärien kesken osoitti, että olemme kaikki saaneet postia tältä yhden naisen mieheltä. Sitten tulevat yli 70-vuotiaat, 150-senttiset (itse olen lähes 175 cm pitkä), krooniset tupakoijat, joille isot kirjaimet ja pisteet tekstissä ovat tuntemattomia uutuuksia, ja jotka  ovat auliisti valmiita kertomaan miehisistä avuistaan. Jösses!

Osa viesteistä on puolestaan ollut suloisen kannustavia ja kivaa luettavaa. Toivotetaan tervetulleeksi ja kerrotaan, miten kiva sivu minulla on, mutta samaan hengenvetoon valitetaan, että asun niin kaukana pääkaupunkiseudusta. Matkaa on parisensataa kilometriä, tunneissa kaksi. Haloo! Olenko ihan oikeasti kaukana? Kun maailman toiselta laidalta joku vaivautuu ehdottamaan yhteydenpidon aloittamista, onko tämä ihan oikeasti matka eikä mikään. Hei, täällä Kehä kolmosen takana on myös elämää ja asuu oikein mukavia, tutustumisen arvoisia ihmisiä. Ihmettelin tätä ilmiötä ja tutkailin vähän tarkemmin miestarjontaa omassa ikäluokassani. Sivuston miehistä arviota 75 % on pääkaupunkiseudulta tai Uudeltamaalta. He kaikki etsivät mahdollista kumppania aivan lähiseudulta, osa jopa rajaa etsintäalueen tiettyihin kortteleihin Helsingin kantakaupungissa.

Päivittelin asiaa ystävättärilleni ja he sanoivat törmänneensä samaan ilmiöön. Useampi simpsakka, hyvin koulutettu, fiksu ja filmaattinen nainen oli ottanut ohjat käsiinsä ja esittäytynyt etelän miehille. Vastauksena yleensä oli, että kiitos ei, asut liian kaukana. Heidän kertomansa mukaan monet näistä miehistä ovat pyörineet sivustolla jo vuosia ilmeisesti löytämättä mitään ja vaivautumatta laajentamaan maantieteellisesti etsintäaluettaan. Kas vain, että asuinpaikka keskellä Suomea, hyvin yhteyksien päässä kaikkialta voi olla handicappi.

Tokihan viestien joukossa on myös helmiä. Viestittelen mukavan mikkeliläisen ja oululaisen miehen kanssa. Pieni säpinä auttaa kummasti kestämään kaamosta.