GROWING OLD IS MANDATORY, GROWING UP IS OPTIONAL

Uusi vuosikymmen saatiin sitten alkuun. Itselleni se merkitsee sitä, että yksi jos toinen ystäväpiiristäni täyttää tänä vuonna tai lähivuosina viisikymmentä. Tänään lähti postissa vuoden ensimmäinen syntymäpäivämuistaminen, juhlat ovat vielä edessäpäin. Omatkin ympäripyöreäni ovat luvassa jokusen vuoden sisään. Monenlaista ehdin pitkällä juhlapyhälomalla tehdä ja harjoittaa myös lempipuuhani  mietiskellä maailman menoa, kun arki hellitti ja päähän mahtui muutakin kuin ostoslistaa, koripalloharjoitusten aikoja, opiskelukiireitä työasioista puhumattakaan. Mietiskelin esimerkiksi, mitä en tähän mennessä ole kertaakaan elämäni aikana tehnyt. Listasta voisi tulla ihan höpö, jos asian vetää leikiksi; aika moni rikos on esimerkiksi jäänyt tekemättä enkä ole kiivennyt Mount Everestille. Mutta jos miettii ihmissuhteita ja tavallista arkea, sieltäkin löytyy vielä listaa positiivisista tekemättä jättämisistä.


Tekemättä jäänyt asia, josta olen todella ylpeä, on etten ole kertaakaan pettänyt toista syrjähypyllä. En tiedä olenko syntymävanha, mutta toisen luottamuksen pettäminen on asia, joka mielestäni tuhoaa suhteen. Anteeksi voi antaa, mutta unohtaa ei voi. Jokin särkyy silloin korjaamattomaksi.

En ole koskaan käynyt Vaasassa. Nolottaa. Mitäs jos sielukumppanini luuraakin siellä? Aika monta kolkkaa Suomessa on kiertämättä kun suuntaan tavallisesti aina Eurooppaan lomailemaan.

Olen aina seurustellut vain suomalaisen enemmistökulttuurin edustajien kanssa. Miehissäni on ollut punapäätä ja kaljua, pitkää ja pätkää, haalarimiestä ja professoria. Kaikki ovat kuitenkin kuuluneet valtavirtaan. Miten suomalainen itsenäinen nainen pärjäisi kansainvälisillä naismarkkinoilla?

Mämmiä en ole koskaan maistanut. Minähän en lautaselle sylje, mutta en ole milloinkaan pitänyt yhdistelmästä vilja-maito-sokeri. Kun menin aikoinani kouluun, olin sanonut äidilleni, etten suostu menemään sinne lainkaan, jos  on pakko syödä kaurapuuroa sokerin ja maidon kanssa. Onneksi ei tarvinnut ja koulua on tullut käytyä näihin päiviin asti.

Yksikään siipoistani, miesystävistäni, poikakavereistani tai kainaloisistani ei ole ollut minua reilusti nuorempi. Nyt olen tämänkin laittanut harkintaan. En tiedä, mitä miehen korvien välissä tapahtuu kun viisikymmentä tulee täyteen. Osa hurahtaa nuoriin naisiin viagran voimalla. Suuri osa sen sijaan muuttuu lakanoiden välissä ponnettomiksi pelkääjiksi, joille nainen saa olla jatkuvasti kannustavasti vakuuttamassa miehen ihanuutta ja seksikkyyttä. Taidan olla osani ladun varrella kirittämisestä hoitanut, muut jatkakoot tästä.

En muuten ole koskaan käynyt Uudessa-Seelannissakaan. Sinne menen sitten kun täytän viisikymmentä. Tiedä vaikka palaisin kotiin mukanani maata jalkojeni alla palvova nuori maorikomistus, jonka kanssa muutan asumaan Vaasaan. Kaurapuuroa sokerin ja maidon kanssa en kuitenkaan opettele syömään. Jotain rajaa sitä sentään olla pitää.