tiistai 17. marraskuuta 2009

VÄKINÄISEN VIRIILIYDEN JOUKKOFANTASIA


Pidän kovasti historioitsija, esseisti, kolumnisti, (määritteitä voi jatkaa vielä pitkän listan lisää) Jukka Relanderin teksteistä. Erityisesti yksi niistä on elävästi palautunut mieleeni, kun olen jatkanut hieman hämmentyneenä seikkailuani nettitreffien ulottuvuudessa, jossa tuntuvat pätevän aivan omat luonnonlait. Relander on pohdiskelut mm, miten käsityksemme aikuisuudesta on muuttunut viimeisten parin vuosikymmenen aikana. Aikaisemmin aikuisuuteen liitettiin positiiviset määreet kypsyys, viisaus, sitoutuneisuus, pätevyys ja vastuullisuus. Oli hienoa aikuistua, aikuisuuteen astumista odotettiin. Nyt näillä aikuisuuteen liitetyillä määreillä on negatiivinen kaiku. Aikuisten on pysyttävä ikiteineinä. Jos et ole keskenkasvuinen, keskeneräinen, puutteellinen ja aloita elämääsi jatkuvasti alusta, olet auttamatta kalkkis ja ajastasi jälkeen jäänyt. Relanderin mukaan nyky-yhteiskuntaa vaivaa väkinäisen viriiliyden joukkofantasia. Tämä on Relanderin mielestä totta työelämässä ja väitän, että sama mentaliteetti näkyy myös ihmissuhteissa.

Erityisesti miesten nettisivustojen profiileja katsellessa törmää auttamatta tähän väkinäisen viriiliyden harhaan. Miehet etsivät erittäin usein seuraa itseään puolta nuoremmista naisista aivan pokerina. Naisten sivuille en ole juurikaan eksynyt, mutta korjatkaa, jos olen väärässä väittäessäni tämän olevan pääasiassa miesten tapa toimia. En ole tavannut yhtään naisen kirjoittamaa profiilia, jossa viisikymppinen etsii 18- max 30-vuotiasta. Itselleni olisi taatusti kiusallista seurustella itseäni puolta nuoremman miehen kanssa: eihän se edes tiedä mikä on Abba, Paul Newman tai DDR. Ei jaksaisi kaikkea selittää ja opettaa. Itse arvostan ihan oikeasti tietävää, elämää kokenutta miestä. Vau! Ikä tuo mukanaan varmuutta, charmia ja keskustelutaitoa, jota parikymppisestä ei saa irti lusikallakaan. Tiedän mistä puhun, kun opetan myöhäisteinejä työkseni. Ei niistä vielä miehiä sukeudu muutaman lisävuoden koulimisella. Uskon, että keski-ikäinen mieskin ansaitsisi parempaa kuin parikymppisen typyn.

Toinen ilmiö, johon olen nettitreffeillä myös törmännyt on, että kun miehen kanssa tutustuu lähemmin, he paljastavat lähes poikkeuksetta kaunistelleensa ikää alaspäin. Yksi minulle kirjoittanut mies aloitti viestinsä: olen oikeasti 53, en 47 ja 185 cm:n sijaan 178 cm. Miehellä oli kynä hallussa ja viesti oli kiva, joten kysyin häneltä suoraan, miksi hän oli sivulleen sitten muuta kirjoittanut. Vastaus oli, että yli viisikymppiset miehet ovat treffisivustojen ongelmajätettä ja naiset eivät noteeraa alle 180 cm:n mittaisia. Kysyin, perustuuko käsitys tietoon vai oletukseen. Hän suutahti selvästi ja vastasi, ettei tästä nyt tarvitse mitään näyttöä olla. Tietysti asia on niin. Niinpä. Olisi ihana asia, jos miehet luottaisivat omaan viehätysvoimaansa ja naisten fiksuuteen. Naiset etsivät aidosti ja oikeasti kypsiä miehiä. Miksi ihmeessä vedättää tiedoissa – jos toisen tapaa, tuleehan totuus kuitenkin esiin ja moni nainen panee suhteelle pisteen siinä vaiheessa. Syynä miehen epärehellisyys.




1 kommentti:

Emma kirjoitti...

Mutta toisaalta mäkin parikymppisenä tyttönä arvostan sitä vanhempaa miestä(no okei, kaikki yli neljänkymmenen on jo liikaa), pelkästään sen tapa käsitellä elämää ja elää muullakin kun mulkullaan on mukavaa ja erittäin puolensa vetävää... mutta onhan se kieltämättä outoa, että vanhemmat miehet melkeen poikkeuksetta haluaa sen nuoren naisen, vaikka elämät ei oikeestaan yleensä kohtaa.